Lammaslauma laitumella.
Eläinten hyvinvointi, Kuluttajalle

Suosi suomalaista pääsiäispöydässä

Pääsiäinen ja lammas! Suurin osa Suomeen tuotavasta lampaan- ja karitsan-, eli alle vuoden ikäisen lampaan, lihasta tulee Uudesta-Seelannista. Siinä missä lampaat saavat laiduntaa vuoden ympäri vehreissä maisemissa, liittyy Uuden-Seelannin lammastalouteen kuitenkin paljon ongelmallisia asioita, jotka eivät suomalaiseen karitsanlihan tuotantoon kuulu.


1.Uudessa-Seelannissa iso ongelma ovat loiset ja hyönteiset, joiden määrää eivät hillitse paukkupakkaset. Kärpäset munivat mielellään etenkin lampaiden takalistoon, mihin karva tuppaa huopaantua ja uloste tarttuu karvapaakkuihin kiinni.

Tämän vuoksi karitsojen hännät typistetään 4-7 sentin mittaisiksi joko kuumaraudalla leikaten, tai kuminauhalla kiristäen. Hännän ympärille kiristetty kuminauha saattaa hännän ajan kanssa kuolioon ja häntä putoaa pois. Toimenpiteeseen ei käytetä kivunlievitystä. Suomessa kasvatettavat lampaat ovat pääsääntöisesti perimältään töpöhäntäisiä, kun taas Uudessa-Seelannissa lampaat ovat pitkähäntäisiä.

Äärikeinona eräillä erittäin vahvakarvaisilla lammasroduilla, kuten merinolla, takapuolen ihoa poistetaan samasta syystä. Toimenpide tunnetaan nimellä mulesing. Muilla roduilla tämä useimmiten pelätty termi viittaa peräpään alueen karvojen lisäajeluun normaalin kerintärutiinin lisäksi.


2.Uudessa-Seelannissa pässilampaat on usein tapana kastroida, riippuen siitä, minkä ikäisiä lampaita tila kasvattaa. Kastraatiokin tapahtuu pääsääntöisesti kuminauhojen avulla. Suomessa lampaita ei kastroida rutiininomaisesti, joskin laillista se toki on.


3.Laitumelle laskun jälkeen eläimet jäävät Uudessa-Seelannissa hyvin pitkälti oman onnensa nojaan. Brittiläistutkimuksen mukaan yleisimmät lammaskuolleisuuteen vaikuttavat tekijät ovat sääolot, karitsan voinnin valvonta ja emäsiteen muodostuminen.

Karkeasti tämä tarkoittaa sitä, että  jos emä ja karitsa eivät saa rauhassa muodostaa sidettä, syntyy riski ”orpolampaille”, joita emät eivät tunnista omikseen. Uudessa-Seelannissa karitsakuolleisuus liikkuu 20 % hujakoilla, pahimmillaan tilatason karitsakuolleisuus on jopa puolet elävänä syntyneistä. Suomessa hälytysrajana pidetään 7 % karitsakuolleisuutta.


Jos siis naatiskellaan karitsaa pääsiäsipöydässä, niin suosittelemme suomalaista. Mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille!


Kuva: MabelAmber/pixabay.com